HEVOSTEN VALMENNUS ETENEE LENNOKKAIN ASKELIN

Montakohan kertaa nyt sitä puuta pitäisi koputtaa? :D
Emilyllä on ajettu hölkkää koko kesäkuu ja Erika yritti koelähtöä ensimmäisen kerran Juhannuksena!
 

Emilylle saatiin huhtikuussa (Erikan jänispattienpolton aikoihin) lupa mennä kevyesti hölkkää tamman oman tahdin mukaan jos itse haluaa hölkätä, muutoin kävelyä. Melkeinpä kävelylenkkien puitteissa huhti-ja toukokuu menivätkin. Jos hölkättiin niin oikea takanen turvotti.. Suurin osa lenkeistä mentiinkin ratsain ja yhdessä edellisistä postauksista siittä onkin juttua. Toukokuun lopulla mentiin ekalle ajolenkille ja hyvä mieli jäi lenkistä. Ravi ei ollut mitä kehuttavinta, mutta oikea takajalka ei reagoinut lenkkiin enää. Koko kesäkuu onkin nyt ajettu hölkkää kotoa käsin metsätien maisemissa :)
Kuva 30.5.14

 

Hetkittäin ravikin on vilauttanut parempaa ja muutamiin mäkiin innostunut tamma on vaikuttanut "unohtavan" vauhdin hurmassa mennä huonompaa ravia oikealla takasella. Koko kuun aikana kuitenkin ollaan kehitytty tasaisesti, lenkki on pidennetty noin 8 kilometriin ja viimeviikkoina tammalle on alkanut jo kertyä ohjiin painetta. Reippaammassa vauhdissa ravi paranee mutta kyytiläinen on yrittänyt kertoa tammalle, että reippailulle on sitten oma aikansa edessä ;) Toiveissa olisi että heinäkuussa, ja ihan sen kynnyksellähän jo ollaankin, päästäisi aloittamaan hiitiit vetoina.

Erika pääsi hyvin jänispattien poltosta toipuneena hölkkien kautta aloittamaan hiitit vetoina. Sopivasti saatiin tutun vanhemmasta suomenhevostammasta alkuun kaverikin kun satuttiin samaan aikaikaan radalle ajamaan ja lenkit sopi hyvin yhteen.  Tuon kaverin kanssa päästeltiin muutamat kerrat ensin 2- sitten 3- ja 4 vetoa. Vauhdit oli maltillisia ja hyvinkin päälle kahta minuuttia. Sitten saatiin uusi lenkkikaveri ja samalla reippaannettiin vauhtia hieman. Laukkojakin nuo Erikan vedot sisälsivät arvosanan mukaisesti kiitettävissä määrin. Ravi alkoi pikkuhiljaa "aueta" ja kyllä se keskittyminenkin parani kertakerralta, minkä myötä laukatkin väheni (ei tosin nollaan vielä) ;) 

Olin toki kevään aikan vilkuillut kesän kilpailukalenteriakin ajatuksissa koelähtö ja ensimmäisen startin mahdollisuus. Eihän varsa vielä valmis ollut, mutta kokeen läpimenon mahdolisuutta arvuuttelin. Heinäkuun 11.-ja 12. päivinä Kaustisen "Festari raveissa" olisi lähdöt jotka otin tähtäimeen "jompaan kumpaan niistä".  11.pv Nuoret radalle -lähtö, joka on tarkoitettu pehmeäksi aluksi 3-vuotiaille suomenhevosille ja jossa kaikki hyväksytyn juoksun tehneet palkitaan sekä lähdön suoritus koelähdön vaatimuksin käy samalla koelähtönä. 12.pv olisi ollut Nuortensarja 2014, mutta mahtanee mennä kovaksi lähdöksi meihin nähden kun ihan vielä ei olla valmiita koviin vauhteihin, joten nyttemmin olen sen lähdön jättänyt pois laskuista. Nuo päivät ajatuksissa mietiskelin, että koelähtöä voisi kuitenkin yrittää ennen noita. Juhannuksena oli Kauhavalla ja Kalajoella ravit lähempiä ratoja ajatellen ja sinne olis ehkä sopivasti aikaa valmennuksenkin puolesta, ehkä hieman tarkalle, mutta mahdollista. Niinhän siinä sitten kävi että ilmoitin Erikan koelähtöön Kalajoen Juhannusraveihin 21.6.14 :D 

Valmistautuessa tehtiin pientä balanssin korjaustakin kun Erkki kengitti Erikan etupään uusiksi ja lisäsi välipohjat hieman liian lyhyiksi menneisiin etukavioihin. Niin, sen kerran kun yritin itse kengittää varsan, niin eikös sitten perään pitänyt toisen joutua korjaamaan jälkiä ;) No mutta, tekemälllä harjaantuu. Myös etukengät  vaihdettiin hieman painavemmiksi. Viimeistelyhiitteihin Erkin ehdotuksen mukaan koitettiin myös omenakuolainta, joka vaikutti ihan toimivalta. Tähän asti käytössä on ollut suoranahkakuolain, eli radikaalista varustemuutoksesta ei ollut kyse. kuolaimen kokeilulenkin aikana kuitenkin jotain oli pienesti suussa auennut, mutta reikää ei tarkistaessa löytynyt, liekkö purrut kieleen vai mitä.. Mietin että olisiko kuolain voinut aiheuttaa jonkin hiertymän, muuten löytänyt sellaista. Viimeiset hiitit ajettiin ratahiitteinä 2000m 2min ja 1.50...No laukoiksihan nekin meni, osan hiitistä jaksoi keskittyä hyvin ja oli painettakin, mutta arvailun varaa ne jätti koelähtöä ajatellen. Itse viimeistelyn ajoi Erkki, jonka hevosista on Erikalle saatu hiittiseuraa muutoinkin viimeaikoina. Muidenkin ajamana on varsasta hyvä kuulla näkemystä ja pohtia valmennusta.


Hyvän mielen vihreä iltapala oli osa Erikan valmistautumista kokeeseen ;)

Koelähtöä edeltäneet pari päivää varusteiden laittamisen merkeissä olivat aikamoisen jännityksen täytteisiä! Jotenkin olin sellaisella mielellä, että ei haittaa vaikkei menisikään läpi, sillä se olisi tärkeää kokemusta varsalle ja hyvä harjoitus. Samalla sanoinkin että jos menee läpi niin menee 1.49,9 ja 2 x (raja kolmevuotiaalle varsalle on 1.50,0)  :D Kuitenkin edellisenä päivänä jännitin aika hirmuisesti. Muutamaa päivää ennen koitosta Laura kävi vielä tekemässä lihashuoltoa varsalle ja niin Erika sai nauttia hireonnasta.

Koelähtöpäivänä saavuttiin Kalajoelle iloisella porukalla. Erikan kaikki omistajat mukana; Mandi Jaakko ja Minä. Lisäksi muutamia sukulaisiakin lähti kannustamaan :) Erika lämmitettiin kahteen kertaan laukkariskin minimoimiseksi. En laittanut omenakuolainta, koska edelliset ajot oli sillä ajettu ja silloin oli jotain vähän suussa auennut niin lämmitykset ajoin suoralla nahkakuolaimella, jos kuitenkin suun arkuus olisi ollut kuolaimesta johtuvaa. Olisihan kuolaimen voinut vaihtaa sitten jos siltä vaikuttaisi. Suurta eroa ei kuitenkaan vaikuttanut olevan. Ensimmäinen lämmitys oli oikeastaan vain rataan tutustumista hiljaisella vauhdilla hölkäten ja vähän kävellenkin. Toinen lämmitys reippaammin, se "oikea" lämmitys ja eihän siinäkään unohdettu laukata ;) Lämmitysten välit huilattiin katoksella, tai Erika huilasi ja minä jännitin ;)  Koelähtöön marssittiin molemmat yrittelijäin mielin numerolla 4. 20m tajamatkalta. Lähtö meni hyvin ja Erika piti edeltä lähteneisiin tasaisen välimatkan kohtuullisen hyvin ensimmäisellä kierroksella, joka menikin puhtaasti. Toisen kierroksen takasuoralla tuli hyppy laukalle, samoin takakaarteessa ja kolmas kerta toden sanoo, myös maalisuoralla ja tulos oli hll. Km-ajaksi meille kuulutettiin jossain vaiheessa 1.52,0

                                                                                                                                                                          

Kuva vasemmalla: Kalajoelle saavuttua Erika tarkkaili rauhallisin elkein ympäristöä "henkilökunnan hääriessä jaloissa.
Kuva oikealla: Valmiina lähtemään lämmitykseen.       Molemmat kuvat kuvannut: Henna Heiskari

Vaikka tuli hll, niin silti ollaan iloisia reissusta. Itseni tuntien olisin olettanut olleeni pettyneempi, mutta en ollut oikeastaan ollenkaan. Varsa yritti hienosti! Vielä vain ei kärsivällisyys riitä keskittyä loppuun saakka ja siitä hyppää laukalle. Väsyneeltä varsa ei vaikuttanut missään vaiheessa koelähtöä ja koelähdön jälkeen tuntui palutuvan aika nopeasti. Loppujen lopuksi olen iloisin mielin siittä, että varsan jalat tuntuivat hyvältää ja ravi oli hyvää ja etenkin siitä että koko porukalla ja perheellä oli hieno päivä ja kivaa. Mukana oli myös ihmisiä jotka eivät ennen oleet raveissa käyneet. :)

Koelähtö 2 nro 4 Kalajoen Juhannusraveissa 21.6.2014, tulos hll.   Ja silti oli hieno reissu!  Kuvannut: Suvi Vuorenmaa

Nyt Erika on saanut huilia tämän viikon ja samoin on Emilyllä ollut pikkuloma vaihteeksi. Emilyllä kun on ajettu koko mennyt kuukausi rytmillä jokatoinen päivä. Tänään mennään molemmilla käymään kotona hölkkälenkki koppakärryillä, kun vihdoin saatiin ne ajokuntoon (toivottavasti kanssa saatiin) ;) Ne olivat rengasrikon takia käyttämättä pidemmän aikaa ja nyt vaihdettiin väliaikainen rengas kiinni, että päästään ajamaan yhdessä kesälomaa meillä viettävän veljentyttö Mandin kanssa. Mandi tuli meille Juhannusviikonloppuna perheensä kanssa, kaikki olivat mukana koelähtöreissulla ja nyt pirteä tallityttö viettää kesää meillä kolmisen viikkoa ;)

Mandi opettelee ratsastamaan kotipihassa rauhallisella Emilyllä :) Kuvannut: Henna Heiskari

Erikan kanssa pidetään edelleen suunnitelmasta kiinni että 11.7. tähdätään Nuoret radalle -lähtöön Kaustisen festariraveissa. Tässä välissä valmennuksessa haetaan kehitystä ja malttia lisää, sekä tarkistetaan hampaat uudelleen. Ennen koelähtöä tarkistettiin kyllä, mutta ilman rauhoittavaa vähän liian lyhyellä varoitusajalla ja mitään radikaalimpaa ei löytynyt joten tehdään uusi tarkistus rauhoitettuna nyt hyvissä ajoin ennen seuraavaa koitosta. 

 

OSA1. SALAMATKUSTAJA

 

Niin paljon kaikkea hyvää! Niin paljon! Kuinka paljon pitää koputtaa puuta jos hieman taikauskoisesti pelkää että noin ääneen sanottua tulee vastoinkäymisiä? ;) Mutta kyllä nyt täytyy sanoa että menee hienosti ja koska siihen on aihetta niin siihen pitää myös tarttua!  Iloisia asioita riittää kirjoitettavaksi ja taidan vieläpä jakaa niiden kertomisen osiin!

Niin, facebookista ystävät sekä muutkin tutut tietävätkin että viimekesänä meillä oli kotijalostussuunnitelma Likalla ja Iivarilla. Mutta koska blogissa siitä ei ole vielä mainittu niin tämän tarinan saakin aloittaa aivan alusta. Viimekesänä Likan orivalinnaksi päädyin omaan oriimme Tolokun Iivari. Iivari on sittemmin talvella myyty ja uusi omistaja on kaverini sisko. Viimekesänä Iivarin ja Likan kotijalostussuunnitelma tehtiin tavoitteena varsasta todellinen "true-monitoimihevonen". Koska molemmat olivat omistuksessamme, olisi varsa saanut ns. kotijalostuspykälän alta myös ravikilpailuoikeuden. Kuitenkin koska Iivari ei ole enää omistuksessani ("astutuksesta varsan syntymään saakka") niin raviura ei ole varsalle mahdollinen ravikilpailu - ja jalostussääntöjen mukaan, mutta kaikki muu -kaikki muut harrastukset ja lajit ovat pienelle silkkiturvalle avoinna. 

Nämä kuvat yllä ja alla ovat Iivarin ja Likan viimekesän 2013 romanssista

Miksi Iivari ja Likka valittiin toisilleen: Likka on osoittanut olevansa pontenttiaalinen periyttäjä ja hyvä emätamma. Iivari puolestaan on erittäin hyvä rakenteeltaan ja Likan rakenteelliset -sekä liikkeelliset heikkoudet kompensoituvat Iivarin vahvuuksien kanssa. Molempien luonteet ovat hyvät ja varsinkin Iivarin olemuksessa on oriille sitä jotain - Syvääkin syvempää itsevarmuutta, hieman egoilulla höystettynä, mutta kuitenkin aina valmiina tekemään mitä vain ja missä vain sekä kenen kanssa tahansa - täydellistä tyyneyttä jonka pystyi sanoa melkein henkeä salpaavaksi. Oih - sitä on niin ikävä, mikä hurmaava ori, jonka kavion jälki ei ikinä häviä sydämestä.
Astutukset tehtiin luonnollisesti. Muutama kerta hypytettiin, mutta kun nuori ori hoksasi homman niin sai pari viettää kesän romanssia laitumella.

Kesä-Heinäkuun vaiheessa se tärppäsi, mutta kaksoisalkiot. Odotettiin pari päivää, jotta alkiot hieman erkanevat toimia varten. Sitten ultrassa näkyi enää vain toinen alkio ja olimme tyytyväisiä, että luonto oli itse hoitanut osansa tässä. Viikon päästä oli tarkistusultra ja ikävä kyllä tamma oli tyhjä. Seuraava kiima sattui tottakai juuri kuninkuusravien aikoihin, jolloin olimme reissussa. Tämä oli heinäkuun loppua ja elokuun alkua, tarkistettiin että kiima sattui tuolle ajalle ja pari vietti sen tottakai yhdessä. Ennen lähtöä seurasimme ja vaikutti kuin Iivaria ja Likkaa ei olisi juuri kiinnostanut "seurustelu". Tätä sanoi myös tuon ajan hevosia vahtinut ja hoitanut ystävänikin. Eivät näyttäneet mitään kiinnostusta toisiaan kohtaan. Oletin että kiima olisi ollut huono  jotta oria ei olisi kiinnostanut ja tuumailin että noh olisihan se hieman myöhäinen astuminen ollutkin. Niin ei ultrattu kun ei muka ollut mitään ultrattavaa... tiedän juuri mitä ajatuksia tämä herättää ja henkilökohtaisesti lähelle menevä kuvaus siihen on päänsä seinään takominen ;) 
 

Nyt voidaan hypätä tämän vuoden kevääseen jatkamaan tarinaa. Kuvakin yllä on otettu 27.5.14.  Toukokuun aikana ihmettelin hieman Likkaa. Mietiskelin että tuntuupa sillä hieman pinnassa kylkiluut oudosti.. oudosti, siis sillä tavalla, että kuin ulos päin laajentuneesti.. Kävi mielessä että olisiko vähän hoikistunut, mitä on joskus tehnyt karvanvaihdon aikana ja lisäsin sopivasti ruokintaa. Kuitenkin pohdin edelleen kun hevonen ei ollut laiha, kylkiluut eivät näkyneet ja maha ei ollut mitenkään hukassa... Mieleessä käväisi epäilys, joka ei päässyt ajatuksissa muodotsumaan edes oikeaksi lauseeksi: (onko sittenkin). Koska eihän se voinut olla. Kuitenkin  oli tunne, että nyt tuo tamma jättää jotain kertomatta..... Yhtenä iltana toukokuun lopulla taas Likkaa harjatessa tuumailin tuota. Tunnustelin sen mahaa (olin tehnyt sitä muulloinkin) ja ajattelin - hölmö olen ajatusteni kanssa.     ...KUNNES JOTAIN LIIKKUI, TUNSIN SEN! "Ei voi olla totta!" Olisiko se ollut vain jotain muuta, suoliko, ei suolen liike tunnu, eihän, mitä se oli, ei se voinut olla se.... Keskityin ja painoin kämmenen Likan vatsaa vasten uudelleen ja odotin, hiljaa. SITTEN TUNSIN POTKUN! SELVÄ POTKU! Istahdin käytävälle, tallin lattialle Likan viereen ja vain tuijotin sen mahaa silmät suurena ja sydän täynnä kihelmöiviä tunteita! Tuijottaessa hetken kuluttua myös näin vatsan pinnassa liikkeen, potkun!
Laitoin viestin eläinlääkärillemme saman tien että et voi uskoa tätä! Seuraavana päivänä mentiin käymään ultrassa ja ultratessa saimme katsella mm. pienen varsan silmää ja polvea! SE OLI SITTENKIN TIINEENÄ!!!

  

Koska pidin niin epätodennäköisenä elokuun astumista laskin arvioidun varsomispäivän kesä-heinäkuun astumisesta  (ja Erikaa edeltäneen kantoajan mukaan) vain viikon päähän, kesäkuun 2. päivälle! Arviotani vahvisti myös se, että Likan lautaslihakset olivat totaalisen veltot, häntä löysä ja utareissa oli turvotusta. Luulen kuitenkin nyt, että se viimekesän elokuun romanssi on sittenkin se jolloin on jotain tapahtunut.

Niiin.. me odotamme edelleen :D Muutamia öitä noina parina tiineyden selviämisen jälkeisinä viikkoina olen valvonut, silloin kun Likan käytös ja olemus on poikennut normaalista. Aina vain ja edelleen olemme kuitenkin saaneet odottaa. Tokihan tamma on voinut pitkittää varsomista myös koska rehujen määrän lisäsin tuolloin kun tiineys minulle valkeni ja saattaa nyt kasvattaa varsaa paremmin mitä ennen rehujen lisäystä - mistä näistä tietää mutta tammathan yleensä kuitenkin varsovat sitten kun varsa on valmis, ei ennemmin tai myöhmmin. Välillä tässä oli jo viikkokin jolloin Likka itse vähensi syömistään, makasi enemmän, mutta ei osoittanut muita varsomisen lähestymisen merkkejä. Epäilen, kuten eläinlääkärimmekin kanssa puhuttiin, että sittenkin tuona kuninkuusravien ja sen jälkeisen poissaolomme aikana on tainnut Likalla ja Iivarilla olla romanssia, joka on vain hyvin osattu piilottaa. Voi onnea, yllätystä ja iloa! MEILLE TULEE SITTENKIN VARSA!

Itsensä hieman typeräksi tuntevin, mutta kuitenkin niin paljon onnellisen odotuksen tuntein jatketaan ja kirjoittelen muita mukavia kuulumisia seuraavaan osaan piakoin. :)

Alla Likan masukuvailuja 11.6.2014 <3

   

Mistäs sitä aloittaisi? :)  "Dear diary" ..No ei ehkä kuitenkaan ;) Ensimmäisistä hellepäivistä on saatu nauttia oikein kunnolla.Viimeviikolla siivottiin pihaa, tyhjennettiin autotalli ja ulkorakennuksen elokuvahuone siirettiin sisälle  Samalla on otettu ulkorakennuksesta mitat ja remontin suunnittelu uusille tuulille on hyvässä vauhdissa. Unelma koirahoitolasta lähestyy askel askeleelta. Onni on myös lähipiiristä löytyvät ystävät Päivi (Diegon kasvattaja) ja tyttärensä Nanne, joilta löytyy alasta vankka kokemus, mitä seuratessa olen kipinän tähän haaveeseen saanut :) Heidän tapansa elää koirien kanssa -nimenomaan "elää koirien kanssa", eikä "vain tehdä töitä niiden kanssa" , on ehkäpä se juttu, miksi olen ollut niin kovin haltioitunut heidän työskentelystään. Se tunne kun näkee koiran olevan tulossa hoitoon ja hoitaja tervehtii asiakastaan -koiraa, laskeutumalla sen eteen "No terve Tessu, tulikko sä mumman luo hoitoon? Ai pussataanko -no pussataan vaan" Koiran ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja että edelliselläkin hoitokerralla on ollut kivaa tämän ihmisen luona. Häntä heiluu ja tämä "mumma" on saanut perusteellisen kuolakasvonaamion koiran tervehtiessä häntä. Näky kertoo, että koirien hoitaja ei vain hoida koiria työkseen vaan elää niiden kanssa. Olen ihaillut noita hetkiä sivusta seuraten ja jutustelutuokioinamme olen koittanut imeä tietoa ja oppia alasta lisää kuin pesusieni ;) Haave on muuttumassa todeksi <3

Haaveista takaisin niiden tavoittelun täyttämään arkeen. Hevosten kanssa on tehty yhtä sun toista kivaa. :) Erikalla ja Emilyllä on käyty paljon ratsastamassa. Erikalla pääasiassa vain kävelyä kunnes jänispattiruvet parani.
Emilyllä käytiin muutama hölkkälenkkikin ratsain, mutta otj vaikutti reagoivan niihin joten hiljennettiin tahtia uudelleen. Kivoja lenkkejä on takana siittä huolimatta.

Viime perjantaina  tutkittiin erilaisia metsäpolkuja lähimaisemissa. Lähtövalmisteluissa Emily maiseli heinää tyytyväisenä irrallaan satuloinnin ajan. Lenkki kävikin melkein jumpasta Emilylle kun ylitettiin paljon risukoita ja puunrunkoja poluilla. Hyvä tovi lenkillä vierähtikin. Tammakin tuntui oikein nauttivan kun veytteli kaulaa ja pärskähteli rennosti tuon tuosta. :) Yhdessä polun yli kaatuneen kuusen rungossa oli oksia niin paljon että ei päässyt siitä harppaamaan yli. Niinpä tulin satulasta alas ja karsin oksat rungosta polun kohdalta pois Emilyn maistellessa sammalia ja taas matka jatkui. Mahtoikohan metsässä olla metsäneläimiäkin seurana kun yhdellä polulla (ylemmässä kuvassa keskimmäinan alakuva) Emily pysähtyi hetkeksi ja hirnui metsään tuijottaen parikin kertaa. :)                               

Viimeviikolla hevoset myös saivat jäädä jo yöksi ulos nauttimaan saapuneesta kesästä. Vielä on onneksi vältytty pahimmilta ötökkäparviltakin. Illat viilenevät raikkaiksi kasteen tuoksuisiksi öiksi ja aamuaurinko lämmittää niin suloisesti, että Erika ja Uskokin ovat nukkuneet pikkupäikkäreitä aurinkoa ottaen.
Sunnuntaina olikin hevosten kanssa oikein kiva päivä kun käytiin Aneten kanssa Erikalla ja Emilyllä mukava metsälenkki, joka päätettiin pulahtamalla virkistävään järveen :) Kävelyllä käytiin taas myös poluilla, joista Erikakin tuntui tykkäävän. Senkin mielestä sammalta oli mukavaa maistella ja samoin sujui hienosti puunrunko "puomien" ylitykset polulla.

Uintireissulla tuumailin aluksi, että mahtaako tytöt edes suostua mennä veteen, mutta koitetaan jos päästäis vaikka ihan vähäsen kahlaamaan. Rantaan kun päästiin niin ei kahta kertaa tarvinnut kysyä kun Emily oli jo uimasyvyydessä ja Anettea vietiin järveen ;) Ja mitä isot edellä -sitä pienet perässä: Erika heti perään. Siinä ei paljoa kerinnyt satulan tai vaatteiden kastumisia miettiä :D Ja kivaa oli! Meinasipa Erika laittaa piehtaroimaankin reilun hevosen polvenkorkuisessa vedessä. Mutta sain kuin sainkin pyydettyä varsan takaisin pystyyn ennen kuin jouduin itse uimaan ;)

Erikan ja Emilyn lenkin jälkeen käytiin myös Uskon ja Likan kanssa vielä uimassa. Anette lähti Uskon kanssa taluttaen ja minä Likalla ilman satulaa ja ilman suitsia! Tuo lenkki oli samalla ensimmäinen lenkki maastossa Likalla ilman satulaa ja ohjat vain riimussa kiinni. Aiemmin tuota on harjoiteltu kotona tarhassa ja maneesilla käydessä. Mutta hienosti meni! :D
Usko-Eevertistä puolestaan on kuoriutumassa tuolla uinti-innokkuudella oikea uimamaisteri. Poni uiskenteli rinkiä ympärillä rantavedessä aina vain uudestaan ja uudestaan. :) Likkakin tykkäsi vilvoittavasta pulahduksesta. Oli kyllä mukavan erilainen päivä hevosten kanssa.

Erika on päässyt nyt pari kertaa hölkkälenkille Nikulaan. Jänispattien polttojäljistä lähti viimeisetkin ruvet jo pois ja iho on parantunut hyvin. Tiistaina käytiin eka lenkki ja torstaina toinen. Molemmilla lenkeillä on saatu nauttia aurinkoisesta kesäkelistä. Lenkkien jälkeen jalat ovatkin näyttäneet hyvältä ja jatketaan samaan malliin.

Kesän tulon kunniaksi mainitsemisen arvoista on myös se että Jaakon kanssa ollaan innostuttu ottamaan itseämme niskasta kiinni ja alettu katsomaan vähän paremmin mitä syödään ja myös liikkumaan. :) Roskaruuille "HeiHei" ja kaupasta on keräilty salaattia, lihaa, lohta, kasviksia, marjoja, vanilijakastiketta ja hedelmiä yms. Herkkupäiviä ei toki saa unohtaa,  ;)  mutta arkipäivän herkuista karkkipussien ja sipsien sijaan on tehty esim marjoista tai hedelmistä jälkiruokia vaikkapa vanilijakastikkeella. Nam!

    

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näillä hyvillä mielin kesää kohti! :)

 Niin mikä ihmeen blogi ja miksi? No jos juuri tämän blogin kohdalla tuota kysyy, niin en oikein tiedä itsekkään vielä. :D Ja jos taas kysytään, mitä mietin vielä jonkun aikaa sitten, niin juurikin noin; miksi blogi, mitä ihmettä sillä tekee?  Blogeja en ole juurikaan "seurannut" tai lukenut. Ihan viimeaikoina olen vasta muutamaa vilkaissut. Siis sen mitä hieman olen blogeihin tutustunut niin monet blogit saavat ilmeisesti aiheensa ihmisten kiinnostusten kohteista, harrastuksista, perheestä, yrityksestä, elämäntavasta tai vastaavasta.. taitaapa joku kirjoittaa ihan vain omasta elämästäänkin. :) Pieni uteliaisuus iski, että entäs jos minäkin? Ehdinkö kirjoittaa? Mitä ihmettä tai miksi minä kirjoittaisin? Mietin miksi blogeja kirjoitetaan, Mihin niitä tarvitaan, eikö facebook jo riitä? Mitä sanottavaa blogissa pitää olla, että ajattelisi sitä kirjoittavansa? Onko se huomion hakua? Onko se tapa ilmaista itseään? Kirjoitetaanko blogia kun halutaan jakaa omia kokemuksia tai oppeja? Tarvitaanko oikeastaan blogin tekoon edes mitään syytä?? Voiko blogia kirjoittaa ihan vain koska siltä tuntuu??  Niin -näistä aatoksista saakin hyvän aasinsillan omaan luonteenpiirteeseeni kysellä ja perustella asioita (välillä vähän liikaakin)  -Eipä ole ihan yksinkertaisimmasta päästä tämän tytön ajatuksenkulku ;) Niin ja kirjoitin myös esittelyn tapaista tekstiä, joka löytyy täältä.

Luulen, että blogini kirjoittaminen tulee halusta ilmaista itseään jollakin tapaa ja halusta kertoa kuulumisia tai ehkä se on jotain ilmaisun kautta tapahtuvaa ajatusten käsittelyä... Mietin paljon myös, että millainen blogi on minun blogini. Ensimmäinen ajatus oli elämästä hevosten ja koirien kanssa ja kuulumisia. Mutta sitten tuli tunne, että jotain jää puuttumaan, jos kirjoitan vain siitä mitä milloinkin tein hevosten kanssa tai minne koiranäyttelyyn ollen menossa. Halusin että kirjoittaminen on minua itseäni.. mutta eikö se sitten ole melkein turvallisempaa ostaa kirjakaupasta tyhjä kirja ja kirjoittaa päiväkirjaa? Päiväkirja tuntui omalle kohdalleni jotenkin typerältä, siltä että mitä sillä tekee.. Blogi taas saa ensimmäisenä (nyt/vielä) jotenkin tunteen että pääsee jakamaan omia ajatuksiaan. Ei, en ole tekemässä tästä päiväkirjaa netissä :D, en todellakaan. Nyt kuitenkin alkaa hahmottua se, millä tapaa lähden liikkeelle. :) Ja kyllä, se suurin osa asiasta varmaan tulee olemaan niitä koira- ja hevosjuttuja... ;)

Siittä puheenollen ;) .....Tallin asukkien keväisiä kuulumisia, hieman ympäripyöreästi tähän alkuun.  Erikalla on muutama viikko takaperin poltettu jänispatit ja ne paranevat oikein hyvää vauhtia. Erikan tarkempia kuulumisia ja tapahtumia löytyykin parhaiten täältä: Kiukku Erika. Erikan emälle; Likalle pitäisi olla jo kovaa kyytiä tekemässä orivalintaa. Muutama oikein mieluinen ehdokas onkin, yksi enemmän pinnalla, mutta haluan tehdä vielä paperilla oikein kunnon analyysiä muutamista omaan silmään sopivista oreista. Emilynkin OTJn lievä hankkarivamma vaikuttaa tällä hetkellä hyvältä. Tähän asti on vain oltu kävelylenkkikuurilla, mutta nyt muutamilla viimeisillä on myös hölkitty tamman oman mielen mukaan. Ja ai että, Emilyn kanssa lenkillä kyllä mieli lepää, kaikki on aina niin helppoa ja rentoa. <3 Usko-Eevertillekkin kuuluu hyvää ja muutama päivä sitten käytiin kävelyllä tallityttö Aneten kanssa. Anette käy meillä touhuamassa tallilla melkeinpä vakituisesti Raviopistossa opiskelun ohella, mistä olen kyllä erittäin kiitollinen ja iloinen! :) Aneteltakin löytyy blogi.

Hevosista ja myös koirista taidan tehdä esittelysivut, mutta vähän myöhemmin. Nyt alkaa olla ajatuksen juoksu jo vähän väsyneempää ja jutut hakusessa, niin tältä päivää jää blogin pääpaino tuolle pohdiskelulle. Nyt painelen rakkaan kainaloon unten maille ja huomenna ihmetellään taas uutta päivää. <3 :)